Opi, muista, tunne

Kohti ensi-iltaa ja sen yli – osa 2

OPI, MUISTA, TUNNE

Kun ihmiset tulevat esityksen jälkeen kiittämään, he lähes poikkeuksetta ihmettelevät, kuinka voin muistaa kaikki repliikit. Vastaan, etten oikeastaan tiedä ja kuittaan asian kovalla harjoittelulla. Tarkemmin ajateltuna harjoituksissa tekstin saa kyllä lihasmuistiin, mutta tekstin muistaminen vaatii ihan raakaa ulkoa opettelua. Istun käytännössä siis alas ja luen tekstiä ja yritän muistaa, missä kohtaa oli että ja missä niin. Lisäksi teksti pitää vielä ymmärtää tunnetasolla. Prosessi on oikeastaan monimutkaisempi kuin ensin ajatteleekaan.

Kahvi mustana, kiitos! -monologin teksti on nyt melko hyvin hallussa. Tai ainakin sohvaosaan tekstin, kuten eräs kollega asian joskus muinoin ilmaisi. Se tarkoittaa sitä, että kotona sohvalla teksti muistuu mieleen kuin vettä vain, mutta harjoituksissa samat virheet toistuvat kerrasta toiseen. Alkuvaiheessa mukaan lipsahtaneet tekstivirheet ovat ilmeisesti syvällä lihasmuistissa ja ne pitäisi nyt kaivaa sieltä pois. Se tapahtuu tekemällä toistoja toisen perään. Tunnetta siis löytyy ja opittukin jotain on, mutta muistamisessa on vielä petrattavaa.

Teen ensimmäistä kertaa täysipitkää monologiesitystä. Minulla on opeteltavana 32 sivua tekstiä. Kirjoittaja toivoo, että toistan tekstin mahdollisimman tarkkaan niin kuin se on kirjoitettu ja ohjaaja taas haluaa säilyttää rytmin, joka tekstissä on. Tämä on tietenkin oikeutettua ja tärkeää, mutta se vaatii minulta tarkkaa työtä tekstin kanssa. En koe, että tilanne asettaisi minulle paineita, mutta välillä harjoituksissa tapahtuu lukkiutumista eikä suusta tule ulos sanaakaan. Ehkä siellä siis on kuitenkin jonkinlaista jännitystä asiasta. Onneksi ollaan vielä harjoitusvaiheessa.

Improvisaatiossa tarina syntyy esiintymishetkellä. Ei ole valmista tekstiä, joten sitä ei siis tarvitse myöskään opetella.

Teen näytelmien lisäksi myös improvisaatiota. Olen Improvisaatioteatteri Intopiukeiden jäsen ja teen lisäksi yhden miehen improvisaatioshowta. Improvisaatiossa tarina syntyy esiintymishetkellä. Ei ole valmista tekstiä, joten sitä ei siis tarvitse myöskään opetella. Improvisaatiossa korostuvatkin muut taidot tekstin sisäistämisen sijaan, esimerkiksi nokkeluus, nopea reagointikyky tilanteisiin, läsnäolo ja heittäytymiskyky.

Pidän molemmista teatterimuodoista. Niissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Teatterissa voi turvautua siihen, että näytelmä on ohjattu ja harjoiteltu. Improvisaatiossa ei voi, koska kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää. Tämä on improvisaation suola. Näytelmässä vastuu omasta tekemisestä on jollain tapaa suurempi. Sitä miettii, ettei aseta toisia ikävään tilanteeseen, jos muisti hetkellisesti pettääkin. Improvisaatio on tämän suhteen joustavampaa, koska kellään ei ole ennakkoon tietoa siitä, mitä tapahtuu.

Kahvi mustana, kiitos! -monologin ensi-ilta on reilun kuukauden päästä. Silloin nähdään, onko toistoja tehty riittävästi ja saatu teksti iskostettua takaraivoon. Tervetuloa siis katsomaan, muistanko vai joudunko sittenkin tukeutumaan improvisaatioon!