Vaihe 2

Kohti ensi-iltaa ja sen yli – osa 9

Vaihe 2

Harjoitukset on ohi. Ensi-ilta on takana. Ohjaaja ja lavastussuunnittelija ovat työnsä tehneet. Emme keräänny enää samalla kokoonpanolla tunneiksi tekemään toistoja ja viilaamaan yksityiskohtia. Avaamme teatterisalin ovet ja toimimme myös niiden ulkopuolella. Työryhmään on tupsahtanut uusia ihmisiä: valohenkilö ja kaksi aulahenkilöä. Olemme siirtyneet yleisölle näkyvään vaiheeseen. Esityskausi on alkanut.

Siirtymä aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. On toisaalta mahtavaa jakaa yli vuoden työ viimein katsojille ja toisaalta on haikeaa luopua turvallisesta harjoitusympäristöstä. Suljettujen ovien takana olimme suojassa arvostelulta ja samaan aikaan olimme sitä vailla. Keskustelimme muutamaan otteeseen siitä, että vaikka kaikilla oli koko projektin ajan hyvä kutina jutusta, ei koskaan voi tietää, miten yleisö ottaa sen vastaan. Reaktioiden odottaminen oli jännittävää. Tällä kertaa kävi niin onnellisesti, että odotus palkittiin.

Esityspäivien rutiinit ovat kovin erilaisia harjoituspäiviin verrattuna. Harjoituksiin tulimme, harjoittelimme ja lähdimme pois. Keskityimme muutaman tunnin vain ja ainoastaan näytelmän valmistumiseen, emme juuri muuhun. Esityspäivinä puuhaa on monenlaista. Saavumme Teemun kanssa Hiomolle neljä tai kolme tuntia ennen esitystä, riippuen siitä, ovatko lavasteet jo valmiina pystyssä vai ei. Jos ei ole, pystytämme ne ja teemme lisäksi äänirakennuksen sekä tarkistamme tarpeiston paikoilleen. Tämän jälkeen valmistelemme aulatilat: laitamme tarjoilut esille ja lipunmyyntitiskin kuntoon.

Esityspäivien rutiinit ovat kovin erilaisia harjoituspäiviin verrattuna. Harjoituksiin tulimme, harjoittelimme ja lähdimme pois.

Avaamme ulko-ovet klo 18.00. Teemu vetäytyy omaan rauhaansa puoli seitsemän aikoihin ja minä jään katsomaan lipunmyyntitiskin perään. Tähän mennessä paikalle ovat saapuneet Mimosa huolehtimaan tarjoiluista ja Ilari narikasta. Venla tai Kimmo on saanut myös valokaluston päälle ja ajanut testimielessä valotilanteet läpi. Yritämme pitää kiinni siitä, että salissa olisi kaikki testattuna ja valmiina tuntia ennen esitystä.

Teemun lämmitellessä salin puolella, aulaan alkaa saapua ihmisiä. On puheensorinaa, kahvin ja pullan tuoksua sekä viihdettä lyhytelokuvien muodossa. Ilari avaa ovet saliin klo 19.00. Klo 19.14 suljen lipunmyynnin ja siirryn äänilaitteiden taakse. Samaan aikaan Ilari ilmoittaa Teemulle, että esitys alkaa. Ilari sulkee salin ovet 19.15 ja istuu paikoilleen. Ajan kännykkäkuulutuksen, jonka jälkeen Venla tai Kimmo sammuttaa salivalon ja esitys alkaa.

Istun salin yläosassa ja seuraan Teemun tekstin kuljetusta ja  yleisön reagointia siihen. Samalla vilkuilen koneen näyttöä, että muistan ajaa seuraavana vuorossa olevan äänitehosteen. Venla tai Kimmo seisoo valokopissa sormi liipaisimella. Ilari istuu valppaana eturivissä odottaen omaa tärkeää tehtäväänsä näytelmän kulussa. Joskus teatterin taika oli minulle lumoutumista näyttämön tapahtumista, nyt se on minulle enemmänkin lumoutumista esityskoneiston toimimisesta. Työryhmä puhaltaa kaikki samaan hiileen. Luomme yhdessä hetken, johon joka ilta vaihtuva yleisö tuo oman lisähehkunsa. Tätä seuratessa ei ole hätää. Esitys etenee omalla painollaan ja reilu tunti kuluu nopeaa.

Esitys päättyy puoli yhdeksän aikoihin. Meidän työmme ei. Päästämme nuorison kotiin ja laitamme lipunmyyntitiskin nippuun ja siivoamme aulatilat muiden käyttöön. Puramme myös lavastuksen, jos ei ole esitystä seuraavana päivänä. Kotimatkalle pääsemme puoli kymmenen aikoihin. Matka kuluu vielä esityksen hehkua pilkkoessa ja ihmetellessä, mutta kohta ajatukset ovat jo malttamattomana seuraavassa esityksessä.