Tilasta toiseen

Kohti ensi-ilta ja sen yli – osa 8

Tilasta toiseen

Kahvi mustana, kiitos! -monologi oli minulle täysin normaalityöstä poikkeava projekti, koska sain suunnitella siihen tarpeiston lisäksi myös lavastuksen ja puvustuksen. Olen aikaisemmin sisustanut huoneita televisiota varten ja tehnyt tilasuunnittelua muutamiin liiketiloihin. Näytelmän lavastussuunnittelu oli minulle aivan uusi ja samalla kovin mielenkiintoinen kokemus.

Käsikirjoitusta toista kertaa lukiessa pohdin samalla millainen lavastus toimisi tällaisessa näytelmässä. Päädyin siihen, ettei lavastus ole täysin suora kopio kodin olohuoneesta tai keittiöstä vaan siinä toimii keskiössä elementti, jonka olen nimennyt ”monitoimiboxiksi”. Se on muodoltaan yhdistelmä keittiön saareketta ja sohvaa. Sen sisältä löytyy kaikki tarvittava rekvisiitta ja takaosasta vielä ulosvedettävä hoitopöytäkin. Vaipanvaihdon pystyy näin suorittamaan vähän sivummalla sen kiinnittämättä suurempaa huomiota.

Suunnittelussa täytyi ottaa huomioon myös näytelmän eri vaiheet ja se, miten näytelmän kulku sujuisi ohjaajan toiveiden mukaisesti myös lavasteiden osalta. Mielestäni ohjaaja Katja Kujala on onnistunut hyödyntämään tilaa monipuolisesti ja monitoimiboxi muuntautuu moneksi, välillä jopa vuoren rinteeksi. Kun kuulin kuinka näytelmässä halutaan panostaa ääneen ja valoon, ajattelin että yksinkertaiset ja valkoiset lavastuselementit voisivat toimia tilassa. Näytelmän lähtötilanne on erittäin järjestelmällinen ”vaimon iltasiivouksen” tulos. Lopputulos on taas ihan jotain muuta. Yllättävän paljon Teemu saa sekasortoa aikaiseksi yhden yösyötön aikana.

Näytelmän lähtötilanne on erittäin järjestelmällinen ”vaimon iltasiivouksen” tulos. Lopputulos on taas ihan jotain muuta.

Tilasta löytyy myös roikkuva kehto, jonne vauvan pystyy siirtämään sivuun muiden toimintojen tieltä. Lisäksi lavasteissa on ikkunaelementti, johon halusin jonkin erikoisefektin. Näytelmän ajankohtana on yö eikä rankkasateilta ja sähkökatkoilta vältytä. Toteutimmekin ikkunaan sadettimen, ja katsoja voi nähdä ihan oikean vesisateen myrskyn tultaessa. Efekti tuo mukavasti tunnelmaa myös loppukohtaukseen.

Keväällä Katja hyväksyi suunnitelmat ja näin pääsimme etenemään seuraavaan vaiheeseen, jolloin Teemu alkoi rakentaa lavastusta. Kesän korvilla hän pääsi testaamaan käytännön kautta, mitä muutoksia siihen vielä tarvitaan. Pienillä muutoksilla asiat eteni ja täysin valmista lavastuksen osalta taisi tulla elokuun lopussa. Lopputulos toimii minusta hyvin. Lavastusta käytetään monipuolisesti ja jokainen katsoja saa kuvitella sen omanlaisenaan paikkana, esimerkiksi Ramboilun aikana.

Kutsuvierasesityksessä pääsin jo täysin näkemään esityksen katsojan silmin. Aikaisemmin olin kiinnittänyt huomiota ihan muihin asioihin kuin tekstiin. Nyt kun kaikki oli saatu maaliin, pystyin keskittymään itse esitykseen!